Vetoomus: vastakkainasettelun aika o(lkoo)n ohitse

Kati Keronen 

Sisältömarkkinointi on tärkeämpää kuin mainonta. Sisältöstrategia on tärkeämpi kuin sisältömarkkinointi. Hakukoneoptimointi on tehokkaampaa kuin sisältömarkkinointi. Hakukonemainoksia ei kukaan järkevä klikkaa.

Kuulostaako tutulta? Ainakin itse olen törmännyt viime kuukausina jokaiseen ylläolevaan väittämään markkinoinnin alan tapahtumissa, blogipostauksissa ja LinkedIn-keskusteluissa. Erikoisalojen osaajat asemoivat omaa osaamistaan verrattomilla vastakkainasetteluilla varatakseen ostavien asiakkaiden budjetista oman siivunsa – ja paaluttaakseen omaa tonttiaan entistä tukevammaksi.

Mitä me teemme -markkinointi kehotetaan muuttamaan miksi-markkinoinniksi ja asiakkaan auttamiseksi. Mutta mitä tekevät markkinoinnin ammattilaiset itse? Sortuvat samaan minä- tai me-keskeiseen markkinointiin, nostavat oman osaamisalueensa jatkuvasti muita tärkeämmäksi ja katsovat maailmaa liian paljon omasta näkökulmastaan. Asiakkaille kuitenkin sanotaan, että pitäisi tehdä toisin. Pitäisi auttaa omaa asiakasta ollakseen hänelle merkittävä. Aika harva vain pystyy kertomaan, että miten.

Oman aseman paaluttamisella ja mustavalkoisuudella haetaan ehkä mielipidejohtajuutta. Mielipidejohtajuus on kuitenkin haastava laji, kuten mikä tahansa johtajuus. Johtajan asema ansaitaan aina teoin. Pitkä historia, huiput referenssit tai mielettömän vetoavat sanat eivät tee kenestäkään mielipidejohtajaa elleivät teot ole puheiden mukaisia. Mielipidejohtajan asemaa ei voi paaluttaa itselleen – sen paaluttavat asiakkaat ja muut uskolliset seuraajat.

Tästä syystä henkilöbrändiä ja mielipidejohtajuutta rakentavien asiantuntijoiden täytyisi pysähtyä sen verran, että omasta puheesta ja toimintatavasta poistettaisiin liika minä-puhe. Konsultin onnistumista ei pitäisi mitata sillä, saiko konsultti puhuttua asiakkaan työryhmän työpajassa pyörryksiin ja saiko hän oman agendansa läpi. Toisin sanoen, saiko konsultti esimerkiksi ohjattua asiakkaan hakukonemainontaan budjetoimat rahat blogin perustamiseen – vaikka lähempi tarkastelu olisi osoittanut, että oikeampi ratkaisu olisi ollut ensin muokata mainostekstit, avainsanat ja kohdesivut parempaan kuosiin.

Käsi sydämellä, kuinka moni on törmännyt konsulttiin, joka on myyntitilanteessa ohjannut asiakasta toisen tahon luokse? Entä kuinka moni on törmännyt konsulttiin, joka käyttää tapaamisessa 90% ajasta oman erinomaisuutensa osoittamiseen?

Asiakkaiden auttaminen 2013 vuoden verkkomaailmassa vaatii erikoisosaamisen tiettyyn aihealueeseen, mutta myös vähintään hyvän ymmärryksen muista olemassa olevista osaamisalueista. Mikään mediamuoto, teknologia, ympäristö tai tapa toimia ei ratkaise onnistumista yksinään. Tästä syystä olen sitä mieltä, että hälytyskellojen pitäisi soida silloin, jos verkkoasioista keskusteleva konsultti asettelee eri kanavat, sisältölajit tai mediamuodot kokonaan vastapooleiksi.

Kavahda siis, jos kuulet some-konsultilta, ettei hän tiedä mitään hakukoneoptimoinnista. Kyseenalaista ajattelu, jos mainosnikkari kuuluttaa, ettei sisältömarkkinoinnissa ole mitään järkeä. Päätä keskustelu, jos verkkosivuja tuottava taho ei pidä mobiilia minään tai elävää kuvaa tuottava taho pitää tekstintuottajia turhakkeina. Ole tarkka myös siitä, että sisältöihin erikoistunut taho ymmärtää tekniikkaa ja on siitä kiinnostunut.  

Verkko nitoo teknologiat, sisällöt ja ihmiset yhteen. Tulevaisuuden menestyjät pystyvät muuttamaan oman toimintaansa muotoon, jossa asiat tapahtuvat joustavasti, usean tahon yhteistyönä. Ja tämä koskee ihan kaikkia yrityksiä.